Jokaisella on varmasti oma näkemyksensä siitä, mikä tekee opetuksesta laadukasta. Joillekin merkkaa lopputulos; on tapahtunut kehitystä, oppimista. Jotkut korostavat oppimisen sujuvuutta – oppija saa työskennellä rauhassa ja hänen tarpeistaan huolehditaan. Saattaisipa joku korostaa sitäkin, että tarvitaan opettaja, joka tietää, mistä puhuu.
Kaikkea tätä edellä mainittua tarvitaan. Ja mikä parasta, siihen voidaan myös vaikuttaa konkreettisilla teoilla.
Kunnissa tehdään tehdään arjen koulutuspolitiikkaa: päätetään muun muassa oppilaitosten perustamisesta, rakentamisesta ja kunnostamisesta, koulutukseen suunnatusta rahoituksesta sekä henkilökunnan palkkaamisesta. Ei ole opetuksen laadun kannalta samantekevää, miten tätä tehtävää hoidetaan.
Otetaan esimerkiksi koulutilat. Jotta opetus voi olla laadukasta, täytyy tilojen vastata käyttötarpeita. Monipuolisia luokkatiloja on oltava riittävästi, äänieristyksen kunnossa ja käytettävissä olevan teknologian ajantasaista. Opettajia on kuultava etenkin uusia oppilaitoksia rakennettaessa, sillä he tietävät parhaiten, millaiset puitteet laadukas opetus vaatii.
Tilojen laadun lisäksi merkitystä on sillä, miten ne täytetään. Tässä kohtaa keskustelu kääntyy ryhmäkokoihin. Opettajan ja sitä kautta opetuksen laadun näkökulmasta on selvää, että 20 oppilaan ryhmä eroaa merkittävästi 30 oppilaan vastaavasta. Pienemmässä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa havainnoida oppilaita, työrauha säilyy paremmin ja opettajan kuormitus ei käy liian suureksi inhimillisemmän työmäärän vuoksi.
Etenkin viimeksi mainitulla on yllättävän suuri merkitys: jos opettajalla on 50% enemmän tarkastettavia kokeita, esseitä ja muita opiskelijoiden suorituksia, saattaa se hyvinkin olla pois oppituntien suunnittelusta – ja siten opetuksen laadusta. Opettajien jaksaminen kietoutuu siis olennaisesti siihen, millaista työtä oppilaitoksissa tehdään.
Yksi jaksamista tukeva elementti on ammattitaito ja sen arvostaminen. Varmistamalla, että opettajilla on riittävästi koulutusta, voidaan ehkäistä henkilökunnan vaihtuvuutta ja työn viihtyisyyttä. Tämä ei tarkoita ainoastaan opettajien kelpoisuuksien huomioimista, vaan myös sitä, että muuttuvassa maailmassa opettajien tietotaitoa ollaan valmiita täydentämään. Esimerkiksi sukupuolisensitiivisyyttä ja tunnetaitoja tarvitaan opiskelijat tasa-arvoisesti huomioivan ympäristön rakentamiseen, mutta korkeasti koulutettu opettajakaan ei tule välttämättä reflektoineeksi toimintatapojaan riittävästi, mikäli hänelle ei tarjota siihen asianmukaista koulutusta.
Kuten todettua, kunnat voivat omilla päätöksillään vaikuttaa opetuksen laatuun. Koulutilojen sijoittamisessa ja suunnittelussa tulee kuulla opettajia. Raha ei saa yksin ratkaista sitä, sijoitetaanko esimerkiksi purkutuomion saaneen Hatsalan yläkoulun oppilaat yhteen vai kahteen kouluun. On huomioitava myös se, millaisen kohtaamis- ja oppimisympäristön lähes yli 700 oppilaan yksikkö tarjoaa suhteessa kahteen pienempään.
Ryhmäkokojen kehitystä voidaan aktiivisesti seurata kunnassa. Mikäli kunta haluaa olla esimerkillinen opetuksen laadun takaaja, se voi ottaa tavoiteekseen OAJ:n laatimat ryhmäkokomitoitukset. Pelkkä mitoitus ei toki toimi, mikäli rahallinen resursointi puuttuu. Tästä syystä onkin tärkeää varmistaa, että mitoitukset eivät jää ainoastaan kauniiksi ideaaliksi, vaan niihin voidaan yltää myös käytännössä.
Ammattitaitoisen henkilökunnan osalta kunta voi yhtäältä varmistaa, että opetushenkilökunnalle on tarjolla jatkuvuutta tukevia virkoja ja toisaalta huolehtia siitä, että heidän ammattitaitoaan päivitetään. Virkojen avaamisella ei ainoastaan torjuta määräaikaisten sopimusta epäeettistä ketjuttamista, vaan houkutellaan kuntaan myös sitoutuneita osaajia. Ammattitaidon päivittämisestä voidaan taas kunnissa huolehtia hankkimalla ajantasaista ja opetustyötä tukevaa täydennyskoulutusta.
Tiivistäen voitaneen todeta, että laadukas opetus koostuu monesta komponentista, joiden toteutumiselle voidaan kuntapoliittisella päätöksenteolla luoda edellytyksiä. Asianosaisten eli niin opettajien kuin oppilaidenkin kuuleminen on tärkeää. Erilaiset kyselyt, työryhmät, nuorisovaltuusto ja asiantuntevat kuntapoliitikot ovat avain onnistuneeseen, demokraattiseen koulutuspolitiikkaan. Pidetään yhdessä huolta opetuksen laadusta!