Vastineeni Maija Soiniselle ja Minna Reijoselle (SS 23.8.2022)
Maija Soininen ilmaisi kirjoituksessaan ”Kaikki paukut on pantava siihen, että nuori ei lopulta päädy huumeiden käyttäjäksi” (SS 19.8.) huolensa nuorten huumeidenkäytöstä. Jaan tämän huolen. Kuten aiemmassa kirjoituksessani (SS 10.8.) ilmaisin, meillä on kansainvälisesti vertaillen todella korkea huumekuolleisuus.
Soininen peräänkuuluttaa lisäresursseja ennaltaehkäisevään työhön. Minä ja vihreät olemme täysin samaa mieltä. Olipa kyse sitten huumeiden käytöstä tai mistä tahansa muusta terveydellisestä pulmasta, on tutkimusten mukaan kustannustehokkainta puuttua ongelmaan varhain.
Ennaltaehkäisyyn panostaminen ja käyttöhuoneiden laillistaminen eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia asioita. Käyttöhuoneilla ehkäistään niiden ihmisten kuolemia, jotka ovat jo pitkällä huumeiden käytön polulla, kun taas ennaltaehkäisevä työ, kuten nuorisotyö ja koulupsykologipalvelut, tavoittaa nuoria ennen ongelmien kasautumista. Kyse on eri ihmisryhmistä ja huolenpitoa molemmista tarvitaan. On mielestäni julmaa jättää auttamatta käyttöhuoneiden tarpeessa olevia. Tuskin kukaan päättää alkaa huumeiden käyttäjäksi elämäntavan houkuttelevuuden vuoksi. Käyttäjä on usein monimutkaisen ongelmavyyhdin uhri, jonka tilannetta eivät kovat rangaistukset tai heitteillejättö paranna.
Soininen kyselee käyttöhuoneiden osalta tutkitun tiedon ja hyvien kokemusten perään. Niitä on saatavilla runsaasti, sillä ensimmäinen perustettiin Sveitsin Berniin jo 1986. Tätä nykyä käyttöhuoneita on jo kahdeksassa eri Euroopan maassa ja Euroopan ulkopuolellakin Australiassa ja Kanadassa. Asiantuntijat ovat niin Suomessa kuin ulkomaillakin olleet positiivisista vaikutuksista lähes yksimielisiä. Lisää luotettavaa tietoa aiheesta voi lukea esimerkiksi THL:n verkkosivuilta.
THL:n asiantuntijat kannattavat niin ikään myös huumeiden käytön dekriminalisoimista. Tämä on kuitenkin eri asia kuin huumeiden laillistaminen. Tämän tietää myös Minna Reijonen, mutta päättää silti käyttää kirjoituksessaan (SS 20.8.) harhaanjohtavasti ilmaisua ”laillistaminen”. Huumeiden käytön dekriminalisointi tarkoittaa, ettei käyttö olisi rikos, eikä siten rangaistavaa. Laillistaminen sen sijaan tarkoittaa tyypillisesti myös ostamisen, myymisen ja hallussapidon mahdollistamista. Suuri osa huumausaineista on niin vaarallisia, ettei niiden ostamisen tai myymisen salliminen ole mielestäni eettistä tai vastuullista.
Käytön dekriminalisointi poistaa käyttämiseen liittyvän häpeän ja rikollisen leiman, joka estää ongelmiin ajautuneita hakeutumasta avun piirin. Olisi kaikkien etu, jos käyttäjien ei tarvitsisi pelätä poliisia. Sen sijaan käyttäjillä ja poliisilla pitäisi olla yhteinen vihollinen – huumeriippuvuuksista taloudellisesti hyötyvät rikolliset.
Kärsimystä ei tule lisätä, vaan vähentää – tutkittuun tietoon nojaten. Aihe on vaikea ja tunnistan monien perheiden kärsimyksen. Juuri siksi puolueetonta asiantuntijatietoa tarvitaan. Ennaltaehkäisyyn on panostettava, mutta samalla on autettava myös jo koukkuun jääneitä. Hyvinvointiyhteiskunta ei hylkää kansalaisiaan, etenkään kaikkein heikoimassa asemassa olevia.