Putinin aloittaman järkyttävän hyökkäyssodan seurauksena kallistunut sähkön hinta on nostanut Suomessa pinnalle uuden huolestuttavan ilmiön: energiaköyhyyden. Energiaköyhyydestä on kyse silloin, kun perustarpeiden tyydyttäminen tai ylläpitäminen on vaikeaa energian kustannusten takia. Iso-Britanniasta peräisin olevassa määritelmässä kotitalouden katsotaan kärsivän energiaköyhyydestä, mikäli sen käytettävissä olevista tuloista yli 10% kuluu asunnon riittävän lämmityksen ylläpitämiseen.
Energiaköyhyys on ollut tähän asti Suomessa harvinaista, mutta hintojen jyrkkä nousu ja lukuisat riskitekijät ovat muuttaneet tilannetta. Erityisessä vaarassa päätyä energiaköyhyyteen ovat haja-asutusalueella asuvat öljy- tai sähkölämmitteisissä asunnoissa asuvat, jotka ovat pakotettuja käyttämään omaa autoa pitkien etäisyyksien vuoksi. Ongelmaa pahentaa alueiden rakennuskannan ja väestön ikääntyminen sekä rahoitusmekanismien puute tilanteen korjaamiseksi.
Suomessa arvioitiin vuonna 2015 olevan noin 60 000 – 100 000 energiaköyhyyden riskiryhmään kuuluvaa omistusasunnonnossa asuvaa kotitaloutta. Tuoretta tietoa on heikosti saatavilla, mikä hankaloittaa tilanteen kartoittamista. Selvää kuitenkin on, että toimenpiteitä tilanteeseen puuttumiseksi tarvitaan. Energiaköyhyys aiheuttaa taloudellisten vaikeuksien ohella myös negatiivisesti mielialaan, kuten Pohjois-Savon ELY-keskus ja Kehittämisyhdistys Mansikka ry ovat selvittäneet.
Mitä asialle sitten voitaisiin tehdä? Hallitus on jo päättänyt lukuisista toimenpiteistä, kuten sähköenergialaskun perusteella myönnettävästä kotitalousvähennyksestä, pienituloisille kotitalouksille myönnettävästä sähkötuesta ja sähkön arvonlisäveron alennuksesta. Myös toimeentulotuessa tullaan huomioimaan viimeaikaisten tarkastusten johdosta kasvaneet energiakustannukset. Nyt keskustellaan myös sähkön hintakatosta ja suorista tuista kotitalouksille.
Edellä mainitut toimenpiteet ovat tarpeellisia, mutta kuitenkin vain oireiden hoitamista, kun pitäisi puuttua varsinaiseen juurisyyhyn eli riippuvuuteemme fossiilienergiasta. Mitä nopeammin pääsemme eroon omakotitalojen öljylämmityksestä ja fossiilisista polttoaineista, sitä paremmin voimme tulevaisuudessa vähentää energiaköyhyyttä ja taata energiaomavaraisuutemme. Tilanne näyttää pidemmällä tähtäimeltä lupaavalta sikäli, että kotimaisen tuulivoiman ennustetaan tuottavan 2030-luvulla suurimman osan suomalaisten sähköstä.
Nopeammin vaikuttavia toimiakin tarvitaan ja yksi niistä voisi olla hintakaton tai suorien tukien ohella öljylämmitysjärjestelmien korvaamista nopeuttava valtion takaama laina, jonka kotitalous voisi saada ilmavesilämpöpumpun asentamiseen. Kaikki voittaisivat, kun sähkölaskut alenisivat, asennukset loisivat työtä ja kotitalouksien parantanut ostovoima palauttaisi aiempaa enemmän rahaa kansantalouden kiertokulkuun.