Käsittelimme tänään pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa muun muassa Kuopion metsäsuunnitelmaa, jonka kunnianhimon tasoon emme Kuopion vihreissä olleet tyytyväisiä. Yritimme ensin palauttaa suunnitelman valmisteluun, jonka epäonnistuttua esitimme viisi muutosesitystä suunnitelmatekstiin. Valitettavasti saimme tukea vain vasemmistoliitosta.
Olin valmistellut puheen, josta päädyin pitämään vain osan, koska kokouksen puheenjohtaja linjasi palautusesitystä kommentoitavan vain lyhyillä, minuutin mittaisilla kommenttipuheenvuoroilla. Kannatin puheenvuorossani metsäsuunnitelman palauttamista valmisteluun ja vertasin Kuopion metsien suojeluastetta Tampereen suojeluasteeseen, joka on huomattavasti parempi (6% vs 17,5%). Alkuperäisen puheeni on luettavissa ohessa.
Valopilkkuna valtuustossa oli yli puoluerajojen kannatettu esitys läsnäolo- ja puheoikeuden myöntämisestä nuorisovaltuuston puheenjohtajalle kaupunginvaltuuston kokouksiin. Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on erinomaisen tärkeää, sillä valtuutettujemme keski-ikä on melko korkea (yli 50 vuotta), mikä on mielestäni aidon moniäänisyyden ja demokratian toteutumisen kannalta ongelmallista. Muistutin valtuutettuja tästä, vaikkei se hurraahuutoihin ymmärrettävästi johtanutkaan.
Valtuustoryhmämme on tehnyt lujasti ja paneutuen töitä monimuotoisemman luonnon puolesta luontokatoa vastaan. Kiitokset erityisesti Petri Niemiselle asiantuntevasta otteestasi. Työmme jatkuu 💚
Alkuperäinen puheeni:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Kuopiolla on mittava metsäomaisuus: 12 500 hehtaaria. Suomen vetovoimaisimmaksi kaupungiksi valitun Tampereen metsäomaisuus on hieman yli puolet tästä, 7500 hehtaaria. Tästä huolimatta Kuopio suojelee metsistään vain noin kuusi prosenttia ja Tampere 17,5 prosenttia. Tämä ero ei ole luonnonlaki, vaan se johtuu erilaisista arvovalinnoista.
Miltä pohjalta näitä arvovalintoja sitten tehdään? Kun kyse on kuopiolaisten yhteisistä metsistä, olisi luontevaa kysyä kuntalaisten mielipidettä. Näin on itse asiassa tehtykin ja kuntalaisilta saatiin satoja vastauksia siitä, miten Kuopion metsiä tulisi hyödyntää. Kyselyn tulos oli selvä: suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että hakkuumääriä on hillittävä, vanhojen metsien määrää lisättävä ja metsiä on suojeltava nykyistä enemmän. Näin ei kuitenkaan olla metsäsuunnitelman mukaan toimimassa.
Mikäli Kuopio mielii säilyttää tai parantaa vetovoimaisuuttaan, on aivan olennaista, että se kuuntelee asukkaitaan ja elää ajassa. Ajassa elämisestä hyvä merkki olisi esimerkiksi se, että tunnistaisimme Sitran havainnon luontokadon torjuminen nousemisesta seuraavan viiden vuoden aikana ilmastonmuutoksen torjuntaan rinnastettavaksi ilmiöksi.
Miksi luontokatoa sitten pitää torjua? Kun me kaadamme metsää, tapahtuu aina paikallinen sukupuutto. Eliöitä kuolee ja useiden eliölajien elämä hankaloituu. Meillä on käsissämme yhä laajeneva uhanalaisten lajien joukko, joka kytkeytyy Sitrankin käyttämin termein ilmiöön nimeltä kuudes sukupuuttoaalto.
On selvää, ettemme voi täysin estää luontokatoa tai muuttaa metsiämme museoiksi. Sellaista ei kukaan esitäkään. Huomioimalla luonnon monimuotoisuuden paremmin emme ainoastaan tee moraalisesti oikein, vaan osoitamme myös nykyisille ja tuleville asukkaillemme, että Kuopiossa heitä ja tutkittua tietoa kuunnellaan.
Siksi kannatan suunnitelman palauttamista valmisteluun.